Semmonen tunne että kohta rytisee ja lujaa.

Heikkoja jäitä täällä talossa. Koitan kävellä äänettömästi.

Nomuteiku mikä sulla on ja miks oot taas tommonen ja mitä häh?

Jaksa vastata. Oon hiljaa. Avaan kaljan. Tsiiiih.

En mää tiiä. Perun terapiat ja kuntoutukset. Ei niitäkää jaksa.

Joojoo tuun huomenna sitte. Katotaan ny. Jos sataa vettä ni en muuten tuu.

Suusta pääsee lupauksia jotka rikkoutuu samalla kun ne muuttuu ääneksi.

Tai ei ne ehkä heti, mutta melekeen heti. No ku tiiän ettei onnistu.

Mikään. Sitte hoetaan vaa että tulis jo kesä tulis kesä vittu.

Kesä ny tietenki parantaa kaiken. Saa korkeintaa tekosyyn ryypätä joka päivä ku on nii hyvä sää.

Se kait se kesän parantava voima on. Viina.

Ylleensä vaa tullee otettua liikaa ja syksyllä onki taas osastolla.

Viime syksynä en muuten ollu. Ihime hommaa. Jokohan sitä ois aikuistunu.

Ei ois nii saatanan impulsiivinen ja maaninen ja lapsellinen ja tyhmä.

Harmi ku ei voi kusta luottotietoja enää. Jos saisin takas ne nii varmana kusisin uuestaan ne.

Oli se yks kesä sen arvonen, sai tehdä ihan mitä halus ja misä kaupungisa halus.

Ei ollu rahasta kii.