Kyllä kiitos ottaisin. Piriä kaikista mieluiten. Kipulääkkeet kelpais kans. Jotain mikä turruttais mut tai sitten toisinpäin piristäis mua. Maailmanloppu.

Oon miettiny paljon. Itseeni ja sairautta ja kaikkea semmoista. En tiedä kuinka kauan mä jaksan elää jos tämä on "vain" persoonallisuushäiriö. Ei persoonaa voi muuttaa eikä lääkitä. Se on niin syvällä sussa ettei se lähe millään. Siks mietin, et ois melkeimpä sama kuolla tähän paikkaan. Kun en jaksa uskoa enää parempaan. Minkälainen tulevaisuus mulla voisi edes olla, kun olen jatkuvasti tällainen kamala ja ahdistunut masentunut ja kaikkea. Ei tämä ole ihmisen elämää. Miten kauan voin jaksaa?

Liiku liiku liiku liiku liiku. Niin moni lääkäri sanoo minun parantuvan jos liikkuisin. Enpä usko että pelkkä liikunta-liikkuminen olisi mikään ratkaisu. Menen ulos ja naps parannun. Ajatukset selkenisi ja itseinho lähtisi? Ei se toimi. Tuntuu ettei kellään ole parempaa ratkaisua. Mikseivät ne vaan voi suoraan sanoa, että hei et sä parane ikinä. Ei susta tuu ikinä mitään. Ei susta ole ihmiseksi. Ei susta olisi huolehtimaan kenestäkään muusta kun et edes itseäsi osaa pitää kasassa. Ei susta olisi äidiksi.

Tekisi mieli vaan hajottaa kaikki. Itseni, ihmissuhteet, tavarani, psyykkeeni. Ja uskoa jälleensyntymiseen ja toivoa että syntyisin normaalina. Semmoisena joka jaksaisi. "Ei jumala anna kenellekkään enempää mitä he jaksavat kantaa"- todistaa ettei jumalaa ole. Pelkkää harhaluuloa, jotta voisimme uskoa pelastukseen. Ei kukaan meitä pelasta.

"Hei sä oot niin nuori ja sulla on vielä elämä edessä." Ei, mä olen jo elänyt ja kokenut kaiken tarpeellisen. Aikuiseksi pakotettu lapsi, jumalauta LAPSI, piiripiiripyörii huumeiden ympärillä. Siinä näkee kaikenlaista. Ainoa tulevaisuus mulla enää on, kun katson mun lähimmäisten kuolevan. Ne jotka eivät ikinä päässeet piiristä pois. Tavallaan mäkin olen siinä piirissä vielä, toisaalta sen ulkopuolella, mutta niin puun ja kuoren välissä, eikä sieltä pääse pois. Ihankuin makaisi jossain koomassa mutta tajuais kaiken tapahtuvan kokoajan. Mutta ei voisi tehdä mitään. Ei huutaa eikä liikkua. Elämä on vaan painajaista päivästä toiseen.

Etkä sä herää.