49

Silmät verestää

Maailman paras laihdutus, miinus 8kg kahdessa kuukaudessa ilman liikuntaa ilman mitään. MASENNUT, et syö, et tee mitään. Huono puoli minulla, mä oon sairastellut joka ikisen flunssan ja kuumeen ja vatsataudit ymmm kaikki. Neljän viikon sisään mä oon vaan ollut kipee. Välillä tietenkin normaali ei-kuume tiloja mutta sitten taas. Vastustuskyky kärsii. Niinku terapia-ihminen sanoi tänään, mä olen jo fyysisestikkin niin huonossa kunnossa et nyt ois aika lähtee osastolle. Tai siis eilen jos nussitaan pilkkuja.

Humala jumala OLOTILANI AH. Ei tämä kyllä herkkua ole. Enkä edes pystynyt juomaan niin paljon kuin olisin halunnut. Olisin halunnut juoda itseni niin hyvään kuntoon ettei mitään järkeä. Mutta koko illan, koko vitun illan, mun päässä pyöri vain itsetuhoisia ajatuksia. Ja liian monta kertaa "kaverit" sanoi että "älä jumita noin paljoo, koita skarppaa, ole iloisempi" MUT KUN MÄ EN PYSTY MÄ EN OSAA OLLA ILOINEN. Ehkä on aika aloittaa ajanlasku. Hmm..Otsikkoon viitaten, tästä päivästä 49 päivää ja mua ei enää ole. Nelkytvitunyhdeksän.

Valmiina, paikoillanne, hep!

Voi helvetin helvetti meinasin joutua osastolle! Terapiassa tehtiin BDI ja sain kiitettävät 40 pistettä vaikka huijasinkin vähän, parempaan suuntaan tietenkin. Ja mitä enemmän mä toistelin "mä en tarvi sun enkä kenenkään muunkaan apua" niin sitä vaikeemmaks koko tilanne meni ja se oli jo viemässä mua päivystykseen. Lähdin käveleen. En mennyt. En halua. Mun pitää kestää vielä mmm ainaki heinäkuu. Maanantaina on taas lääkäri. Aikovat laittaa lisää saikkua mulle. Mitenvain ihansama. Ei mua voi kukaan auttaa enää.

Taidan kokeilla juoda tänään.

"Sä et oo syöny, sä et oo juonu, sä et oo nukkunu, sä et oo lukenu, sä et oo katsonu telkkaria, sä et oo ulkoillut. Mitä sä oot tehnyt?"

(Mitä ihmettä mä olen tehnyt? Päivässä on 24 tuntia ja sä et tiedä mitä sä olet tehnyt.)

-En mä voi kaikkea muistaa. Hei, tein mä muutaman viillon, kato ku kauniita!

"My heart is broken
My scars split open
So this knife will be my god
And take me from this world"

Arvoitus

Shhh!

Siitä ei saisi puhua eikä kirjoittaa. Mutta ethän kerro kellekkään, osaatko pitää salaisuuden? Yksi viilto vain. Sitten lopetan. Mä lupaan.

"Korttitaloa rakennellessa, tuulta odotellessa
2000 mun ja mieli on musta
aurinko ei nouse huomenna
Jumala rakastaa eniten niitä jotka kuolee nuorena
Ai ai, sattuko sua, tapa ittes, ei täällä kukaan välitä
Jumala on humala tai aines, se kertoo et tänään sun pitäis kuolla"

"Nyt sun pitää syödä, nyt sun pitää juoda
mutta entä kun se ääni sanoo et sun pitää kuolla?
Laskut maksamatta, vieres joku paska akka
jaksamatta, ei jaksa jatkaa
Huutaen herää, toivon etten tuntisi ketään
suljen silmät etten tuntisi enää
Tunti tunnin perään, samat ajatukset
muistoja et pääse pakoon, kamalat ajatukset"

- Julma-Henriä

Olen itkenyt tänään. En jaksaisi enää. (No kerro nyt mitä sä oot tehny)
Huomenna ois terapia taas. Viimeviikolla skippasin sen. Pakko mennä huomenna. Mutta taas se ehdottaa että lähde osastolle. Ja mä en voi. Mun suunnitelmat menisi pilalle.

En ole edes juonut pitkään aikaan. En enää jaksa edes sitä. Aah pitäisiköhän mun kertoa jotain. Itsestäni. (Ei sussa ole mitään kerrottavaa, ei ketään kiinnosta) Okei. On mulla jonkinnäköinen perhe ja kavereita. (Mitä väliä ku ei ne ymmärrä sua) Ei ystäviä kuitenkaan. No ehkä yksi jolle voisin puhua kaikesta. Hän liittyy suunnitelmaani. Hän aikoo tulla mukaani. Mulla ei oo mitään harrastuksia. Tai semmoisia asioita mistä saisin jotain iloa. Viiltely helpottaa jonkin verran. Ja juominenkin helpotti oloa joskus mut ei enää näköjään. Ainiin. Luonteeltani olen ilkeä. Ja säälittävä. Ja niin väsynyt tähän kaikkeen. Olen kokenut liian paljon kaikkea. Kaiken huippuna oli kun rakkaani tappoi itsensä.

Meidän piti mennä naimisiin.

Piiri pieni pyörii

Ahdistus. Olen varmaan osastohoidon tarpeessa. Taas. Olen masentunut enkä pääse eteenpäin. Takana melkein vuoden sairasloma. Kaksisuuntainen mielialahäiriö, paniikkihäiriö, itsetuhoisuus. Liian paljon pahoja asioita. Velkahelvetti. Tahtoisin vain juosta kauas pois. Aina olen juossut väärään suuntaan. Mutta nyt olen oikeilla jäljillä, matkalla jonnekkin parempaan.

Tämä ei ole selviytymistarina. Tahdon luovuttaa. Aion luovuttaa. Pian. Tervetuloa seuraamaan viimeisiä päiviä.