http://www.youtube.com/watch?v=0iKur-9MXwc

Aaah mikä biisi. Oon lihava ja ruma. Oon lihonut paljon. Ja silti kävin tänään kaupassa (varmaan ekaa kertaa kuukauteen) ja mitäs lähtikään mukaan; neljä siideriä ja pakastepitsaa jipii. Itsetunto-ongelmia ja pahoja sellasia tälläkertaa. Ääniä päässä. Haukkuu minua. Mutta tavallaan se olen minä itse joka haukkuu juuripa minua. Tästä ihanasta kärsin niiin minä kuin myös mun mies. Yritän hautautua isoihin vaatteisiin piilottaen itseni. Päässä huudetaan että voi jumalauta sä olet iso. Isot vaatteet saa mut näyttään vielä isommalta. Pistän vähän pienemmät päälle niin voi niitä makkarakertymiä sitten. Päässä lasketaan "yksi makkara, kaksi, kolme" jne. Vitun säälittävää.

Ja koska kaikki jotenkin liittyy aina johonkin, näiden itsetuntojuttujen takia oon aivan saatanan herkillä kokoajan. Ja stressaantunut. Stressi näkyy naamassa kyllä. Ja taas stressaa. Oravanpyörä. JA EI, MINÄ EN JAKSA TÄLLAISTA TAHTIA ETTÄ JOKA PÄIVÄ PITÄÄ OLLA JOKO TÖISSÄ, TERAPIASSA TAI KUNTOUTUKSESSA! Samoja fiiliksiä kuin viimeks ku alko mania-kausi. Ensin pohjalle, sitten ylös!

Ja miten tässä voi laihduttaakkaan kun joka päivä on pakko mennä jonnekkin, ja yksinkertaisesti pyörtyy jos ei syö. Miksei henkinen raskas vois kuluttaa kaloreita. Oisin vittu kuollut.

Ja kuka tässä masennuspaskassa kärsii eniten? Työkkäritäti soitti tänään, kysy et oonko työkykynen. Eli oonko valmis tekee kasista neljään täyttä päivää VITUN VIIS PÄIVÄÄ VIIKOSSA? Sanoin että en. Se kysy että MILLOIN! Haloo, mistä sitä tietää. Aattelin että kesä lähestyy, ei tää masistelupaska voi kauaa kestää, vastasin että kuukausi-pari. Just joo. Taas tää mun kirjoitushomma on semmosta äääh.. Miellyttävää mut ahdistavaa. Se muuttuu miellyttäväks heti ku saan mun kirjotus-orgasmin ja päätän jutun johonki tosi hienoon lauseeseen. Tuossahan tuo oli.

kädet on jo niin täynnä
kipua, tuskaa, ahdistusta
niitä jälkiä, arpia
ei tänne montaa lisää mahdu
ja mitä sitten tapahtuu
kun tila loppuu kesken?
taistelen kokoajan
etten tekisi lisää
mutta se himo vie
ja ne sanoo
kesällä oot vahva
ja näytät itses
just sellasena ku olet

....

ANTEEKS MITÄ?
miten mä voisin ikinä olla sellainen kuin olen

julkisesti

Miksi teet näin?

Mutta enhän mä voi näitä tehdä lisää

ei enää
en sais tehdä
yhtään viiltoa
kädethän on jo täynnä
helppoa piilottaa
yksi viilto vain
otan kuvan
ja leikin säälittävää
omista käsistä
kuvia otan
säälittävää


sun ei pitänyt nähdä
näitä viiltoja
vahingossa ne paljastin
en vain löytänyt paitaa
ja piti sanoa heihei
mukavaa illanjatkoa
mä olen jo yöpuvussa
ilman sitä vitun pitkähihaista
en muistanut aina miettiä
mitä puen päälleni


varmaan järkytyit näkemästäsi
hymyilit kuitenkin
ensin järkyttynyt katse
ja äkkiä iloista
etten huomaisi
etten vain huomaisi
että sinä huomasit
mutta kun huomasin
kuinka sinä huomasit
ja sä et sanonut mitään
hymyilit vain?


et ehkä välitä
miksi välittäisit
et kuulu elämääni
sivuun kuitenkin
aina haukut viiltelijöitä
ehkä minuakin?
ehkä vihollisen
sinusta sainkin
mutta en ymmärrä
hymyilet vain
mikset sano mitään?