Kaikki järjestyy, mä lupaan.

Voi kamala näitä öitä. Oon ollut kuumeessa ja silloin ehkä pahimmat painajaiset. Kolmena yönä mies on kuollut auto-onnettomuudessa ja viimeyönä hän jätti minut. Plus kaikki läheisen ihmisen menettämiset. Mä en saa edes hetkeä rauhaa edes unissani näistä pelkotiloista. Pelkään ja pelkään ja pelkään. Vaikka ei olisi mitään syytä.

Jotenkin pakko sanoa nyt tämä, mä en ole tappamassa itseäni. Niin kauan ku mulla on mun läheiset, mies, äiti ja isä, sisko ja veli ja Neiti N. Teitä ennen en voi lähteä. Tää blogi keskittyy lähinnä siihen mun pahan olon purkamiseen. Helppoa kirjoittaa ajatukset ulos. En ehkä kaikkea kirjoittamaani tarkoita kirjaimellisesti. On mulla hyviäkin päiviä joskus. Ja tällähetkellä vointi on lähes hyvä, mielenterveydellisesti. Syön määrätyt lääkkeet ja käyn psykalla. Bipo-ryhmä loppui, harmi sille. Hyviä tyyppejä. Mielenkiintosia ihmisiä. Jalka vähän vaivaa ja rajoittaa liikkumista tästä asunnosta mut hei, enempi kirjoitusaikaa! Enempi aikaa purkaa päätäni. Etten leviäisi lattialle.

Hirveä vitutus-itku-huonoaamu-kohtaus tänää. Mä heräsin, tiputin kurkun vahingossa just kipeälle ja tulehtuneelle jalalleni ja itku pääsi. Päätinkin ottaa paprikaa leivän päälle, se oli mädäntynyt. Kahvit kaatui syliin. Itku-potku-raivarit. Kurkku jäi lattialle ja paprika lensi seinään. Mies pakeni kaupungille aamu-minuani. Itkin ja raivosin. Ei minua itkettänyt enää muttakun tämä tunnepaska! Oon ihan liian herkillä kokoajan. Ja nää vitutus-raivokohtaukset on vaan niin pahoja että itku tulee, vaikkei edes itkettäisi. Vaikea selittää. Jo julkaisemani kirjoitus olotilastani uudestaan :

kädet puristuu nyrkkiin
naama lämpeää vitutuksesta
posket punoittaa
melkein ahdistaa
kyynel tipahtaa
ei siksi että itkettäisi
hillitsen itseni
etten hajottaisi itseäni
tunnemössöä
kyynel silmässä
kynnet ihossa

Melko vaikeeta. Mut mulla on uudenvuoden lupauksia ja paljon! Menen lääkäriin tämän jalan takia, menen siihen jalkaleikkaukseen ja kun toivun siitä niin alan oikeasti kuntoilemaan. Haluan kesäkuntoon. Ja lupaan olla viiltelemättä! Haluan että nykyiset punaiset arvet parantuisivat kesään mennessä edes vähän ja voisin pitää lyhythihaisia paitoja hyvin mielin. Mieskin oli aivan että "tuo on ihan mielettömän hyvä päätös". Niin ja parasta kaikessa, mä oon tässä jo monta kuukautta sanonut että "mä haluan kouluun" ja "mä haluan opiskella jotain". Mulla on heti tammikuussa aika työvoimatoimistoon ammatilliseen kuntoutukseen. Sitä kautta mulla on tosi hyvät mahdollisuukset kaikkeen. Apua, ihan outoa olla näin positiivinen. Mä odotan kesää ja aikuisten oikeesti nyt tuntuu siltä et elämä hymyilee. Välillä huonoja päiviä ja kausia mut alan vihdoin tajuta että se on vaan tää kakssuuntanen.

J:n sanoin, "kyllä kaikki järjestyy".

se oli niin pieni ettei se osannut puolustaa itseään
se oli niin pieni ettei se tajunnut kuin vasta myöhemmin
se oli niin hämmentynyt ettei se osannut itkeä
ei siitä otettu edes valokuvia
ja myöhemmin kun se tajus
ja monen asian yhteentuloksena yritti tappaa itsensä
sen oma äiti vaan kysy että minkälaiset hautajaiset se tahtoo

sillä on mekko päällä
hiukset kiharalla ja meikkiä
se harjoittelee
se haluaa olla normaali
se haluaa tietää miltä se tuntuu
se kuvittelee tanssivansa
ja haluaisi risteilylle
ja laskettelureissulle
niinku normaali lukiolainen
se hymyilee vähän aikaa peilille
kunnes tajuaa ettei se ole normaali
eikä sillä ole kavereita
se on ihan yksin
ja nyt se sai itsensä itkemään
kysyy vain itseltään
miksen minä voisi olla normaali?

Pelkotiloja

En tajua tätä. En tajua itseäni. Pelkään.

Pelkään niin paljon että tärisen. Vaikka ei pitäisi olla mitään pelättävää.

Pelkään joutuvani vankilaan velkojeni takia. Pelkään menettäväni läheisen ihmisen.

Pelkään kuolemaa. En ole tarpeeksi vahva kestämään enää yhtään menetystä.

Kyyneleet nousee silmiin. Ahdistaa. Pelkään siksi, koska tiedän ettei mikään hyvä kestä ikuisesti.

 Kaiken hyvän jälkeen tulee aina paskaa niskaan. Yleensä ihan kaatamalla.

Auringon jälkeen sade, ilon jälkeen kyyneleet.


Osaan jo kuvitella kaiken valmiiksi. Menetän jonkun tärkeän ja samalla itseni. Kadotan viimeisetkin osat itsestäni. Olen hukassa. Sekaisin. Psykoosi ja ikuinen osastopotilas. Ainakun saisin mahdollisuuden niin yrittäisin tappaa itseni. Niin heikko minä olisin.

Kysely vuodesta 2011

Kuinka paljon täytit vuonna 2011? - 20
Tunnetko aikuistuneesi? - No en kyllä aikuistunut mutta kokemuksia keräsin ihan kiitettävästi.
Oliko sellainen vuosi kuin toivoit? - Ei todellakaan. En kuollut vaikka niin toivoin.

OLITKO?
Sairaalassa, miksi, kuinka kauan? - Jotain 4-5 kuukautta osastoilla ja sairaalassa ehkä parin viikon verran. Yliannostuksia lähinnä.

Ambulanssissa, miksi? - Joo ihan helvetin monta kertaa. Yliannostuksia ja ranteitte pilkkomista.

Laivalla - En.

Hautajaisissa - En. En ollut tervetullut.

Häissä - En.

Mökillä - Joo.

Ulkomailla - Ruotsissa viinakaupassa :)

MATKUSTITKO:
Junalla - Joo pari extempore-reissua Kajaanii ja Tampereelle. Maniavaiheessa.

Linja-autolla - Joo.

Lentokoneella - En.

Laivalla - En.

Jollain muulla, millä? - Autolla.

MIEHET
Olitko ihastunut - Joo muutaman kerra.

Suutelitko - Jep.

Nukuitko jätkän kanssa, monenko? -Joo aika monen. Mut alle kymmenen.

Halasitko jätkää, montaako? - Ei voi muistaa mut aika montaa!

PETTYMYKSET
Menetitkö läheisen - Joo :'(

Kärsitkö sydänsuruista - Jep

Riitaa ystävien kanssa - Joo. En oo kaikista helpoin ihminen.

PÄIHTEET
Alkoholia - Aivan liikaa
Huumeita - Piriä ja pilvee
Tupakkaa - Sitäki aivan liikaa
Nuuskaa - Ei ikinä, hyi!

RANDOM
[x]olin baarissa
[ ] itkin ilosta
[x] itkin surusta
[x] olin onnellinen
[x] masentunut
[x] laihdutin
[x] sain mitä olin kauan halunnut
[x] tein jotain mikä kaduttaa
[x] sekoilin

MILLOIN VIIMEKSI?
Ilahdutit jotakuta? Eilen miestä. Siivosin koko kämpän.

Laittauduit hienosti? Viime viikonloppuna.

Käytit peruukkia? Joskus pentuna ehkä.

Joit mehua? Eilen kun oli niin kamala rapula eikä mikään menny alas.

Söit kakkua? Iskänpäivänä

Kuuntelit musiikkia? Just nyt. Miks kaikki kaunis katoaa?

Nukuit? Viimeyönä

Söit? Muutama tunti sitte aamupalaa

Nauroit? Äsken. Neiti N:lle. :)

Itkit? Eilen. Oli aivan kamalia pelkotiloja.

Hyräilit? Vähä aikaa sitte.

Lauloit? Vähä aikaa sitte.

Hymyilit? Aamulla.

Otit valokuvan itsestäsi? En kyllä edes muista.

Sanoit omasta mielestäsi oudon sanan? No välillä kaikki sanat tuntuu oudoilta.

Sanoit moi? Tänää

Puhuit jotain muuta kieltä, kuin suomea? En ees muista. Paitsi saatoin laulaa jotain biisiä enkuksi maanantaina.

Näit unta? Viimeyönä.

Oliko uni hyvä vai paha? Paha. Ahdistava. Painajaisia niinku aina.

Olit onnellinen? Eilen ainaki hetken. Mies antoi anteeksi hölmöilyt.

Mitä haluat joululahjaksi? Villasukat ja suklaata.

Missä ja miten vietät joulun? Vanhemmilla. Lähinnä me vaan syödään.

Mitä aiot tehdä uutena vuotena? Toivottavasti jotain N:n kans! Ainaki aion juoda.

Cannabis Absinthe

Erittäin hauska ilta N:n kans. Sairaita juttuja ja avautumista kaikesta. "Hei lähetää polttelee!" Ja niin me mentiin. Nauratti aivan saatanasti. Sitte N lähteeki. Sitte lisää viinaa ja ääää en edes muista. Join muistini. Kamalaa. Mies hakee autolla kun en osaa kävellä. Hän on vihainen. Minua pelottaa että hän löisi minua. Niinkuin kaikki edellisetki miehet. Aamulla kamala morkkiskrapula. Enkä muistanut edellisestä illasta/yöstä mitään. Mies kertoo että melkein tukehduin omaan oksennukseeni. En ollut herännyt edes siihen. Oon kamala. En enää ikinä juo niin paljon. Nyt vain yritän korjata kaiken. Mies luuli että petän sitä. En mä petä. En ikinä pystyis. Pakko siivota. Ja laittautua. Jos tänään tehtäis jotain kivaa yhdessä.

Pelottaa ja ahdistaa. Tahdon kuolla.

Nyt jotain mitä en osannut odottaa itseltäni. Edellisen blogini osoite on http://pariisinkevat.vuodatus.net/. Sinne en enää kirjottele koska läheiset luki sitä. Nojoo. Kuitenkin.

22112011


kädet puristuu nyrkkiin
naama lämpeää vitutuksesta
posket punoittaa
melkein ahdistaa
kyynel tipahtaa
ei siksi että itkettäisi
hillitsen itseni
etten hajottaisi itseäni
tunnemössöä
kyynel silmässä
kynnet ihossa

Just tässä katselin J:n kuvia. Jokaisesta kuvasta näkee hänen luonteensa. Iloinen, hauska, salaperäinen. Hänen silmistään huokuu ystävällisyys ja viisaus. Hassua, ne on vain kuvia. Kyllä mä näin hänen silmistään myös tuskan. Mutta epätoivoa en ikinä. Hän sanoi aina että kaikki järjestyy. "Jos ei järjesty nii laitetaan ne järjestymään". Hän ei paljoa puhunut itsestään, hän keskittyi kuuntelemaan. Tiedän sen nyt. J:llä oli paljon ystäviä. Paljon ystävien murheita. J:lle oli helppoa kertoa omat ongelmat ja hän kuunteli. Mutta kuka kuunteli häntä? Ehkä hän siksi tappoi itsensä, liian monta murhetta mielessä, kaikki ei edes ollut omiaan. Hän oli liian kiltti ihminen. Mulla on aivan kamala ikävä. Yksinäisinä ja pimeinä iltoina vieläkin syytän itseäni siitä. Miksen vain voinut mennä hänen mukaansa sinä iltana. Ehkä oisin voinut puhua hänet ympäri. Ehkä hän olisi elossa vieläkin ja kaikki olisi hyvin. Totta se on, parhaat lähtee ensin.

Lisää vanhoja valokuvia. Entinen mies leikkas oman sukkansa mulle käteen siteeksi kun se vuoti niin kamalasti viiltelyn jäljiltä. Ja halusin repiä niitä auki uudelleen ja uudelleen. Siksi sukka kädessä. Melko kätevä side, pysyy hyvin paikoillaan ja vaikka mitä! Pesukonepestävä.

Mulla ei ole housuja. Ja nyt kun katsoin jotain kolmen vuoden takaisia kuvia niin kokoajan vaan huudan päässäni "MIKKÄ VITUN HOUSUT NUO ON JA MISSÄ IHMEESSÄ NE ON JA KUKA NE ON MINULTA VIENY!" Tahon housujaaa! Vaikiaa ostella ees mitään kun esim nyt olen vähänniinkuin laihiksella. Vaikeeta. Jos en ostais enää mitään. Paitsi mmm. Mitenvain. Toisaalta lasken kokoajan kaloreita ja mietin ja suunnittelen syömisiäni ja silti ajattelen olevani lihava, niinkuin olenkin, tänään huomasin kaksoisleukani kun vetää naamaa vähän taaksepäin. Hyi vittu. Muistan yhden dieetin noin vuoden takaa, päiväannos oli 700kaloria ja jokaista sataa ylimääräistä kaloria kohden sai vetää yhden viillon käsivarteen. SairasSairasSairas. (Huom, sai viillellä. Huom., kuin lihava olin vuosi sitten.)

Hyi. Lisää kuvia. Oon yhdeksännellä luokalla ja jossain ysien pippaloissa, koulun järjestämissä. Oon yksin. Kaks kuvaa missä mä oon ja niissäkin mun ilme on niiiiin tyhjä. Muistan kyllä, en mä halunnut mennä minnekkään luokan juttuihin yläasteella. Miks oisin halunnu ku ei mulla ollu kavereita. Hyi saatana.

Itse asiaan. Tänään melkeimpä uhkailin psykalle että tapan itseni. Mulla ois lääkkeetki valmiina. No okei okei Neiti N. Ne lääkkeet on sun ja mä tuon ne sulle takaisin. Mutta kuitenkin. Kerroin psykalle taas kuinka aion riistää itseni tästä maailmasta JA MITÄ HÄN SANOO..... "Seuraava aika menee kahen viikon päähän ku ens viikko on niin täynnä." Ihan ku tyhjille korville puhuis. Se ei ota mua tosissaan ja kukapa ottaiskaan. Mä olen sairas ja epävakaa, impulsiivinen ja kaksisuuntainen vitun hullu. Vitun hullu. Ehkä oon huomionhakuinen tälläkertaa. Ehkä haluun ajoissa apua. Tää kakssuuntanen juttu ei ole helppoa oikeesti. Mä tarvitsisin jotain osastohoitoo. Mun masennusjakso alkaa lipsuu käsistä. Kohta taas sairaalassa. Ehkä jo tänään. Sori N.

Vielä lisää tosta mun psykasta. Se ei jotenki oikeasti tajua mua. Silloin viimeksi kun yritin tappaa itseni, laitoin psykalle viestiä että nyt teen näin. Hän ei edes vastannut minulle mitään. Jälkeenpäin vain sanoi jotain epämääräistä että "niin kun sinä laitoin itsemurhaviestejä minulle", ajattelin vain että OISIT VITTU VOINUT JOTAIN EDES VASTATA MULLE SIIHEN VIESTIIN SAATANA. Semmonen psyka mulla. Puhuu mielummin itsestään ku musta. Ja luulis et se tunti kerran viikossa ois aikaa puhua minusta. Ei psykasta.

Lääkitykseen! Lamictal plus alkoholi tekee musta aivan järkyttävän ihmisen. Jotenki vainoharhaisen. Joskus jopa halluja. Ehkä siksi juon. Niinkuin nytkin. Musta vähän tuntuu etten ikinä kirjoita mitään selvinpäin. Miten voisinkaan kun mun luovuus on kuollut. En ole saanut aikaiseksi runoja, biisejä, kunnollisia tekstejä enkä mitään. Tämäki on vaan pelkkää vuodatusta surkeasta elämästäni. Voi jumalauta. Heti kun aloittaa lääkityksen niin luovuus katoaa. Tunnekylmä. Tunnevammainen. Tunnepaskaa.

Mä en jaksais enää. Ihan oikeasti.

Okei nyt alkaa alkoholi plus lamictal iskee melko aggressiivisesti. Taas tulee sellainen mmm väkivaltainen olo. Voisin hajottaa jotain. Sellainen tunne, ettei kaikki ole hyvin. Että jotain pahaa tapahtuu ja jos ei tapahdu nyt niin tulee tapahtumaan. Karma on se juttu.
Kaikki kostautuu.