http://www.youtube.com/watch?v=0iKur-9MXwc

Aaah mikä biisi. Oon lihava ja ruma. Oon lihonut paljon. Ja silti kävin tänään kaupassa (varmaan ekaa kertaa kuukauteen) ja mitäs lähtikään mukaan; neljä siideriä ja pakastepitsaa jipii. Itsetunto-ongelmia ja pahoja sellasia tälläkertaa. Ääniä päässä. Haukkuu minua. Mutta tavallaan se olen minä itse joka haukkuu juuripa minua. Tästä ihanasta kärsin niiin minä kuin myös mun mies. Yritän hautautua isoihin vaatteisiin piilottaen itseni. Päässä huudetaan että voi jumalauta sä olet iso. Isot vaatteet saa mut näyttään vielä isommalta. Pistän vähän pienemmät päälle niin voi niitä makkarakertymiä sitten. Päässä lasketaan "yksi makkara, kaksi, kolme" jne. Vitun säälittävää.

Ja koska kaikki jotenkin liittyy aina johonkin, näiden itsetuntojuttujen takia oon aivan saatanan herkillä kokoajan. Ja stressaantunut. Stressi näkyy naamassa kyllä. Ja taas stressaa. Oravanpyörä. JA EI, MINÄ EN JAKSA TÄLLAISTA TAHTIA ETTÄ JOKA PÄIVÄ PITÄÄ OLLA JOKO TÖISSÄ, TERAPIASSA TAI KUNTOUTUKSESSA! Samoja fiiliksiä kuin viimeks ku alko mania-kausi. Ensin pohjalle, sitten ylös!

Ja miten tässä voi laihduttaakkaan kun joka päivä on pakko mennä jonnekkin, ja yksinkertaisesti pyörtyy jos ei syö. Miksei henkinen raskas vois kuluttaa kaloreita. Oisin vittu kuollut.

Ja kuka tässä masennuspaskassa kärsii eniten? Työkkäritäti soitti tänään, kysy et oonko työkykynen. Eli oonko valmis tekee kasista neljään täyttä päivää VITUN VIIS PÄIVÄÄ VIIKOSSA? Sanoin että en. Se kysy että MILLOIN! Haloo, mistä sitä tietää. Aattelin että kesä lähestyy, ei tää masistelupaska voi kauaa kestää, vastasin että kuukausi-pari. Just joo. Taas tää mun kirjoitushomma on semmosta äääh.. Miellyttävää mut ahdistavaa. Se muuttuu miellyttäväks heti ku saan mun kirjotus-orgasmin ja päätän jutun johonki tosi hienoon lauseeseen. Tuossahan tuo oli.