Neiti N, mietiskelin sua ja tällainen ajatus siitä syntyi.

ei se sen syytä oo
ettei se enää näe valoo
sillä on mörköjä sängyn alla
ja veriläiskiä lattialla
äänet päässä kuulee
ja niitä aidoiks luulee
ei se ansainnut kaikkee sitä paskaa
mut aina hei teoistaan joutuu maksaa
nyt tyttö ei jaksa enää
päättää mennä lepään
lääkkeet pussista nappaa
ja suuhun ne nakkaa
grammoja liian monta
voi tuota tyttöä viatonta
sanotaan et se on epävakaa
kun se junaraiteilla makaa
viimeisen hyvästin kuiskaa
ei mua taida kukaan muistaa