Kaa(m)os

Kaaos mun pään sisällä. Itkettää ja naurattaa ja ahdistaa ja kaikkea yhtäaikaa. Raha-asiat kusee taas niiiin pahasti. En jaksaisi välittää. En uskalla hakea postia. Äääh pakko julkaista tännekkin näitä vanhempia tekstejä. Selittää olotilaani vähän.

Elämä on vaan leikki
panoksena oma henki
Leikkikaluna veitsi
tyttö sen keksi
Veitsi vielä kiiltää
kun ekan viillon viiltää
Kohta ei enää erota
mitkä viiltoja mitkä ihoa
Lavuaariin valuu
koko elämänhalu
Apua en edes halua
ettekö sitä tajua
Jos vain pääsis pois
helpompi mulla ois
Onhan täällä jo eletty
ja paljon lääkkeitä vedetty
Mut kun mikään ei auta
ei mikään jumalauta!

Olen miettinyt osastoa paljon. Osattaisko siellä auttaa mua? Terapiatyyppi plus lääkäri aikovat aloittaa lääkitykset takaisin mulle. Hyvä. Se liittyy lähtösuunnitelmaani. En minä mitään säännöllistä lääkitystä aio syödä. Säästelen ja kun on tarpeeksi otan kaiken kerralla - aaaah. Sitä odotellessa. Toisaalta osastolla on todellatodellatodella tylsää. Ja ahdistavaa. Ja äääh.. En tiedä mitä haluan. Viimeisimmän osastoreissun ajatukset koko paikasta ei nyt täsmää tähän hetkeen ollenkaan.


osastolla sut parannetaan
pahat ajatukset poistetaan
kauniiksi sut muutetaan
kuin syntyisit uudestaan
avaa silmät niin huomaat vaan
totuus on paljon pahempaa
lääkkeillä sut turrutetaan
avaa suu niin lisää saat
vapautta ei ollenkaan
täällä sut murretaan
lattialle poljetaan
eristyksiin suljetaan
koita itkee huuda vaan
kukaan ei välitä kuitenkaan



Äääh alan huomaamaan itsessäni masennuspiirteitä. Mieliala-oireet, järjetön väsymys, uniongelmat, paino tippunut erittäin paljon (mikänyt on aivan ihanaa) ja äää kaikki. Pahinta ehkä tämä väsymys. Herään aamulla ja itken tyhjästä, en jaksa pukea edes, en mitään. Niin rasittavaa. Mutta huomenna terapioimaan. Pitäisi hommata jostain masennuslääkkeitä. Niitä juuri jotka saisivat aikaan manian. Aijaijai ois niiin ihanaa olla maaninen. 

Iloinen ja onnellinen.