Pelkotiloja

En tajua tätä. En tajua itseäni. Pelkään.

Pelkään niin paljon että tärisen. Vaikka ei pitäisi olla mitään pelättävää.

Pelkään joutuvani vankilaan velkojeni takia. Pelkään menettäväni läheisen ihmisen.

Pelkään kuolemaa. En ole tarpeeksi vahva kestämään enää yhtään menetystä.

Kyyneleet nousee silmiin. Ahdistaa. Pelkään siksi, koska tiedän ettei mikään hyvä kestä ikuisesti.

 Kaiken hyvän jälkeen tulee aina paskaa niskaan. Yleensä ihan kaatamalla.

Auringon jälkeen sade, ilon jälkeen kyyneleet.


Osaan jo kuvitella kaiken valmiiksi. Menetän jonkun tärkeän ja samalla itseni. Kadotan viimeisetkin osat itsestäni. Olen hukassa. Sekaisin. Psykoosi ja ikuinen osastopotilas. Ainakun saisin mahdollisuuden niin yrittäisin tappaa itseni. Niin heikko minä olisin.